Kun lähes puoli vuotta sitten aloin pitää visuaalista ruokapäiväkirjaa, tavoitteeni oli syödä entistä terveellisemmin, vaikka kovin ison ruokaremontin tarvetta ei ollutkaan. Nyt on aika pohtia, onko mitään vaikutuksia ollut vai koostuuko ruokani samoista aineksista kuin ennen aloittamista.
Täytyy tunnustaa, etteivät muutokset ole olleet isoja, mutta ainakin siinä suhteessa muutoksia on tapahtunut, että tietoisuus ruoka-aineiden terveellisyydestä on kasvanut samoin kuin PYRKIMYS lisätä terveellisiksi - ainakin joidenkin tutkimusten mukaan - osoitettujen ruoka-aineiden käyttöä.
Kummallista on, että samalla kun ruoka-aineiden terveysvaikutuksista on yhä enemmän tietoa, vastaiskuja tehdään toiseen suuntaan (äskettäin mm. eräs lääkäri) väittäen, että 'tavallinen suomalainen ruoka on riittävän terveellistä'. On paljon aineita, joiden terveysvaikutuksia ei ole aiemmin myönnetty, kun ei ole ollut tarpeeksi tutkimustuloksia, mutta joiden hyöty on myöhemmin todettu. Hyviä esimerkkejä ovat mm. seleenin lisääminen jopa eläinten rehuun ja äskettäin D-vitaminiini.
Ruokavaliossani parannettavaa on vielä paljon sekä käyttämieni ruoka-aineiden suhteen että aterioiden suunnittelun suhteen, mutta oikealla polulla koen olevani. Olen utelias näkemään, minne se vielä johtaa. Kuvaaminen siis jatkuu. Nyt alkaa kiinnostaa myös kuntoilun lisäämisen kuvaaminen. Mitenhän sen toteuttaisi? Keitä saisi mukaan? Se voisi olla nk. monen kärpäsen idea, joita luovuustutkija Unto Miettinen aikoinaan erityisesti suositteli.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Mitä aamiaiseksi?
Miksi tytöt tarvitsevat paremman aamaisen kuin pojat?
Luin äskettäin kiinnostavasta Pohjois-Irlannissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt hyötyvät pokia enemmän tukevasta aamiaisesta. Pojat selvisivät kovissa paikoissa parhaiten hieman nälkäisinä, kun taas tyttöjen suorituskyky oli parhaimmillaan heidän syötyään kunnon aamiaisen.
Tämän tutkimuksen valossa ei siis kannattaisi huolehtia yhtä paljon poikien ja miesten aamaisesta kuin tyttöjen ja naisten. Omassa lähipiirissäni tutkimuksen tulos on myös todistettu oikeaksi. Olisi kiinnostavaa tutkia lisää ja erityisen kiinnostavaa olisi tietää, mistä tutkimustulos voisi johtua.
Luin äskettäin kiinnostavasta Pohjois-Irlannissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt hyötyvät pokia enemmän tukevasta aamiaisesta. Pojat selvisivät kovissa paikoissa parhaiten hieman nälkäisinä, kun taas tyttöjen suorituskyky oli parhaimmillaan heidän syötyään kunnon aamiaisen.
Tämän tutkimuksen valossa ei siis kannattaisi huolehtia yhtä paljon poikien ja miesten aamaisesta kuin tyttöjen ja naisten. Omassa lähipiirissäni tutkimuksen tulos on myös todistettu oikeaksi. Olisi kiinnostavaa tutkia lisää ja erityisen kiinnostavaa olisi tietää, mistä tutkimustulos voisi johtua.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Mitokondriotaudeista - Äidinkö syy?
Taas tuli todettua miten vaikeaa pysyvän muutoksen tekeminen on koskipa se sitten ruokavaliota tai blogin pitämistä, kun yli kuukausi ehti kulua edellisestä kirjoituksesta.
Visuaalista ruokapäiväkirjaa olen jatkanut, mutta ruokavalion pohdinta on jäänyt taka-alalle, kun on ollut olevinaan niin paljon muuta tekemistä. Parantamisen varaa ruokavaliossa on edelleen erityisesti terveellisempien ruoka-aineiden käytön lisäämisessä ja vähemmän terveellisten karsimisessa. Visuaalinen dokumentointi on alkanut houkutella myös liikunnan suhteen. Ehkä näiden yhdistelmästä tulee jotain entistä innostavampaa.
Minulla on valtava varasto vanhoja lehtiä, joita en jostain syystä saa karsittua monista yrityksestäni huolimatta. Yksi syy on ilmeinen. Kun alan tutkia, voisiko jonkun lehden jo heittää lehtikeräykseen, huomaan lehdessä kiiinnostavan jutun, ja niin lehti jää edelleen säilytettävien joukkoon. Viimeksi tällainen lehti oli Hyvä Terveys-lehden heinäkuun numero 2006, jossa Vuokko Sipponen kirjoittaa akatemiatutkijan Anu Wartiovaaran mitokonkriotautitutkimuksista. Koko artikkeli on lukemisen arvoinen. Seuraavassa on muutamia ajatuksia siitä.
Tutkimusten mukaan mitokondriotauteja ovat lapsilla mm. maksa- ja munuaisviat, anemiat, aivosairaudet, sydänlihasrappeuma, diabetes, silmäoireet, kuurous, lyhytkasvuisuus, joskus kätkytkuolemakin. Ne ovat sairauksia, joissa monen elimen toiminta on häiriintynyt. Merkkinä on maitohapon kertyminen kudoksiin, kun soluhengitys ei toimi kunnolla.
Aikuisilla mitokondriotauteja ovat lihasheikkous, aikainen aivoinfarkti, sydänlihaksen rappeuma, kuulovika, migreeni, diabetes, Parkinsonin tauti, metabolinen oireyhtymä, kasvaimet, rasitusväsymys, verkkokalvon rappeuma, dementia. Näiden tautien vakavuus vaihtelee eri perheenjäsenillä, vaikka kyseessä olisi sama geenivirhe. Tutkimuksena on lihaksen koepalan ottaminen ja mitokondrioiden geenivirheiden tai merkkien etsiminen huonosta toiminnasta.
Kun usein kaikki paha tuntuu olevan äitien syytä, niin mitokondriotaudeissa tämä näyttää osittain pitävän paikkansa, koska mitokondriot kuten myös niiden geenivirheet ovat peräisin äidiltä. Entä jos olemme sattuneet saamaan huonoja mitokondrioita? Mitä se aiheuttaa? Mitä voi tehdä? Wartiovaara vertaa tilannetta auton moottorin piiputtamiseen. Päästöt, pakokaasut ovat happiradikaaleja, jotka vaurioittavat solukalvoja ja vanhentavat elimistöä. Iän myötä mitokondrioiden toiminta huononee luonnostaan. Eihän autonkaan moottori ikuisesti kestä. Solujen vanhenemista voi teoriassa estää antioksidanteilla kuten ubikionilla ja E-vitamiinilla, mutta pillerien syöminen purkista ei juuri vaikuta tilanteeseen mitokondrioiden sisällä. Oman moottorin tehokkuudesta saa hyödyllistä tietoa katsomalla äitiään ja isoäitiään, koska heiltähän moottorinosan periytyvät.
Pillerien sijaan tai lisäksi on Wartiovaaran mukaan mahdollista vaikuttaa elämäntavoillaan energia-aineenvaihdunnan viritystasoon, vaikka ladasta ei saakaan mersua. Viritetyn, entistä paremmin toimivan ladan perusladastakin voi saada. Jokainen liikuntakerta lisää mitokondrioita, mutta säännöllinen liikunta trimmaa moottorimme huippuun, jolloin elimistö käyttää ravintoaineet tehokkaammin hyväksi tuottaen enemmän energiaa. Tähän perustuu liikunnan hyvää tekevä vaikutus solutasolla. Samalla saa selityksen sekin, miksi liikunta ehkäisee aikuistyypin diabetesta, ja myös se miksi metformiini-lääkkeen on todettu auttavan aikuistyypin diabeetikkoa, koska sekin tehostaa energia-aineenvaihduntaa.
Liikunta siis trimmaa moottoria, kun taas tupakointi ja liikasyöminen karstoittavat sitä. Ihmiskunnan historian aikana on ollut tärkeää ottaa talteen energia vähästäkin ravinnosta. Se on ollut hengissä pysymisen ehto. Nyt tilanne on päinvastainen, joten syömisen vähentäminen on hyvä keino terveyden edistämiseen. Wartiovaara pitää sitä jopa ainoana keinona.
Meillä on valinnan mahdollisuus. Onko mukavampi elää hieman nälkäisenä pitempään vai kylläisenä vähemmän aikaa. Olisikohan kompromissi sta näiden ääripäiden välillä mitän hyötyä?Liikunnan lisäämistä voi myös harkita, kun silloin ruuasta saa nautiskella vastaavasti enemmän. Tärkeää lienee myös oppia nauttimaan sellaisesta ruuasta, jossa ei ole tarpeettoman paljon kaloreita. Hyvin monille se näyttää olevan mahdotonta.
Visuaaliselle ruokapäiväkirjalle minulla näyttää olevan edelleen käyttöä ja vielä enemmän sille on käyttöä, kun yhdistän sen visuaaliseen kuntoilupäiväkirjan pitämiseen, en tosin ihan päivittäiseen.
Visuaalista ruokapäiväkirjaa olen jatkanut, mutta ruokavalion pohdinta on jäänyt taka-alalle, kun on ollut olevinaan niin paljon muuta tekemistä. Parantamisen varaa ruokavaliossa on edelleen erityisesti terveellisempien ruoka-aineiden käytön lisäämisessä ja vähemmän terveellisten karsimisessa. Visuaalinen dokumentointi on alkanut houkutella myös liikunnan suhteen. Ehkä näiden yhdistelmästä tulee jotain entistä innostavampaa.
Minulla on valtava varasto vanhoja lehtiä, joita en jostain syystä saa karsittua monista yrityksestäni huolimatta. Yksi syy on ilmeinen. Kun alan tutkia, voisiko jonkun lehden jo heittää lehtikeräykseen, huomaan lehdessä kiiinnostavan jutun, ja niin lehti jää edelleen säilytettävien joukkoon. Viimeksi tällainen lehti oli Hyvä Terveys-lehden heinäkuun numero 2006, jossa Vuokko Sipponen kirjoittaa akatemiatutkijan Anu Wartiovaaran mitokonkriotautitutkimuksista. Koko artikkeli on lukemisen arvoinen. Seuraavassa on muutamia ajatuksia siitä.
Tutkimusten mukaan mitokondriotauteja ovat lapsilla mm. maksa- ja munuaisviat, anemiat, aivosairaudet, sydänlihasrappeuma, diabetes, silmäoireet, kuurous, lyhytkasvuisuus, joskus kätkytkuolemakin. Ne ovat sairauksia, joissa monen elimen toiminta on häiriintynyt. Merkkinä on maitohapon kertyminen kudoksiin, kun soluhengitys ei toimi kunnolla.
Aikuisilla mitokondriotauteja ovat lihasheikkous, aikainen aivoinfarkti, sydänlihaksen rappeuma, kuulovika, migreeni, diabetes, Parkinsonin tauti, metabolinen oireyhtymä, kasvaimet, rasitusväsymys, verkkokalvon rappeuma, dementia. Näiden tautien vakavuus vaihtelee eri perheenjäsenillä, vaikka kyseessä olisi sama geenivirhe. Tutkimuksena on lihaksen koepalan ottaminen ja mitokondrioiden geenivirheiden tai merkkien etsiminen huonosta toiminnasta.
Kun usein kaikki paha tuntuu olevan äitien syytä, niin mitokondriotaudeissa tämä näyttää osittain pitävän paikkansa, koska mitokondriot kuten myös niiden geenivirheet ovat peräisin äidiltä. Entä jos olemme sattuneet saamaan huonoja mitokondrioita? Mitä se aiheuttaa? Mitä voi tehdä? Wartiovaara vertaa tilannetta auton moottorin piiputtamiseen. Päästöt, pakokaasut ovat happiradikaaleja, jotka vaurioittavat solukalvoja ja vanhentavat elimistöä. Iän myötä mitokondrioiden toiminta huononee luonnostaan. Eihän autonkaan moottori ikuisesti kestä. Solujen vanhenemista voi teoriassa estää antioksidanteilla kuten ubikionilla ja E-vitamiinilla, mutta pillerien syöminen purkista ei juuri vaikuta tilanteeseen mitokondrioiden sisällä. Oman moottorin tehokkuudesta saa hyödyllistä tietoa katsomalla äitiään ja isoäitiään, koska heiltähän moottorinosan periytyvät.
Pillerien sijaan tai lisäksi on Wartiovaaran mukaan mahdollista vaikuttaa elämäntavoillaan energia-aineenvaihdunnan viritystasoon, vaikka ladasta ei saakaan mersua. Viritetyn, entistä paremmin toimivan ladan perusladastakin voi saada. Jokainen liikuntakerta lisää mitokondrioita, mutta säännöllinen liikunta trimmaa moottorimme huippuun, jolloin elimistö käyttää ravintoaineet tehokkaammin hyväksi tuottaen enemmän energiaa. Tähän perustuu liikunnan hyvää tekevä vaikutus solutasolla. Samalla saa selityksen sekin, miksi liikunta ehkäisee aikuistyypin diabetesta, ja myös se miksi metformiini-lääkkeen on todettu auttavan aikuistyypin diabeetikkoa, koska sekin tehostaa energia-aineenvaihduntaa.
Liikunta siis trimmaa moottoria, kun taas tupakointi ja liikasyöminen karstoittavat sitä. Ihmiskunnan historian aikana on ollut tärkeää ottaa talteen energia vähästäkin ravinnosta. Se on ollut hengissä pysymisen ehto. Nyt tilanne on päinvastainen, joten syömisen vähentäminen on hyvä keino terveyden edistämiseen. Wartiovaara pitää sitä jopa ainoana keinona.
Meillä on valinnan mahdollisuus. Onko mukavampi elää hieman nälkäisenä pitempään vai kylläisenä vähemmän aikaa. Olisikohan kompromissi sta näiden ääripäiden välillä mitän hyötyä?Liikunnan lisäämistä voi myös harkita, kun silloin ruuasta saa nautiskella vastaavasti enemmän. Tärkeää lienee myös oppia nauttimaan sellaisesta ruuasta, jossa ei ole tarpeettoman paljon kaloreita. Hyvin monille se näyttää olevan mahdotonta.
Visuaaliselle ruokapäiväkirjalle minulla näyttää olevan edelleen käyttöä ja vielä enemmän sille on käyttöä, kun yhdistän sen visuaaliseen kuntoilupäiväkirjan pitämiseen, en tosin ihan päivittäiseen.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
D-vitamiinin merkityksestä
Viime aikoina on monissa lehdissä ollut tietoa D-vitamiinin aiemmin uskottua paljon suuremmasta merkityksestä. Tiedolla ei kuitenkaan liene ollut paljon vaikutusta, kun tottumuksia ei ole helppoa muuttaa. Siksi tietoa on yritettävä välittää yhä uudelleen samalla kun tutkimuksia jatketaan. Tutkimusta D-vitamiinin vaikutuksista on tehty mm. Kuopion yliopistossa, jonka kolmen terveystieteilijän suosituksista kerrotaan Savon Sanomissa 22.4.10 (Aulikki Elo).
D-vitamiini on itse asiassa hormoni, jota muodostuu ihossa ja saadaan auringonvalon lisäksi erityisesti maitotuotteista ja kalasta. Riittävä saanti on perinteisesti yhdistetty kalsiumin ja luuston aiheenvaihduntaan. Uusien tutkimusten mukaan vaikutukset ovat paljon laajemmat, mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin, MS-tautiin, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen jne. Vain pieni osa mm. Kuopion seudun väestöstä saa riittävästi D-vitamiinia.
Lehden tietoisku olisi hyvä saada kaikkien tietoon:
- D-vitamiinin saanti vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan.
- Puutos aiheuttaa aikuisilla luun pehmenemistä, lapsilla riisitautia.
- Liikasaannin raja on korkea. Se näkyisi huonovointisuutena ja erilaisina yleisoireina, ehkä munuaiskivinä.
- Niukka D-vitamiinimäärä haittaa sokeriaineenvaihduntaa ja johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen.
Olen usein miettinyt, mikä on erityisesti tummaihoisten maahanmuuttajien tilanne D-vitamiinin saannin suhteen. Entä tummaihoisten naisten tilanne, jotka joutuvat kesäisinkin suojautumaan erilaisten huntujen alle? Olettaisin, että tumma iho vaatii vielä enemmän D-vitamiinia, koska olen saanut sellaisen käsityksen, että ihon vaaleneminen on johtunut juuri sopeutumisesta niukempaan auringonvalon määrään.
D-vitamiini on itse asiassa hormoni, jota muodostuu ihossa ja saadaan auringonvalon lisäksi erityisesti maitotuotteista ja kalasta. Riittävä saanti on perinteisesti yhdistetty kalsiumin ja luuston aiheenvaihduntaan. Uusien tutkimusten mukaan vaikutukset ovat paljon laajemmat, mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin, MS-tautiin, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen jne. Vain pieni osa mm. Kuopion seudun väestöstä saa riittävästi D-vitamiinia.
Lehden tietoisku olisi hyvä saada kaikkien tietoon:
- D-vitamiinin saanti vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan.
- Puutos aiheuttaa aikuisilla luun pehmenemistä, lapsilla riisitautia.
- Liikasaannin raja on korkea. Se näkyisi huonovointisuutena ja erilaisina yleisoireina, ehkä munuaiskivinä.
- Niukka D-vitamiinimäärä haittaa sokeriaineenvaihduntaa ja johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen.
Olen usein miettinyt, mikä on erityisesti tummaihoisten maahanmuuttajien tilanne D-vitamiinin saannin suhteen. Entä tummaihoisten naisten tilanne, jotka joutuvat kesäisinkin suojautumaan erilaisten huntujen alle? Olettaisin, että tumma iho vaatii vielä enemmän D-vitamiinia, koska olen saanut sellaisen käsityksen, että ihon vaaleneminen on johtunut juuri sopeutumisesta niukempaan auringonvalon määrään.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Uutta tutkimustietoa kasviksista
Minulla ja varmaan monella muullakin on ollut käsitys, että kasvikset olisi hyvä syödä mahdollisimman vähän käsiteltyinä. Siksi oli kiinnostavaa lukea Kuopion yliopistossa tehdystä aiempien tutkimustulosten analyysistä, jonka mukaan kuumentaminen voi jopa lisätä terveellisyyttä kuten esim. ketsupissa. Tutkija Sari Voutilaisen mukaan valmistus ei merkittävästi vaikuta terveyttä edistäviin ainesosiin. Herkimmin reagoivat C-vitamiini ja folaatti, mutta nekin vain vähän.
Myös pakastekasviksia kannattaa käyttää. Niiden oikea säilytys ei paljoa vähentänyt ravintoarvoja vielä vuodenkaan säilytyksen jälkeen. Kävi ilmi, että pakastevihanneksissa saattoi olla ravintoaineita jopa paremmin tallella kuin pitkään varastoiduissa käsittelemättömissä kasviksissa.
Keittämisellä ei ole merkitystä terveellisyyden kannalta ja paistaminen vaikutti hyvin vähän enemmän kuin keittäminen.
Minulle tämä oli hyödyllinen uutinen, koska olen vältellyt pakastekasvisten käyttöä. Enpä tee niin enää. Ruuanlaitto helpottuu entisestään.
Myös pakastekasviksia kannattaa käyttää. Niiden oikea säilytys ei paljoa vähentänyt ravintoarvoja vielä vuodenkaan säilytyksen jälkeen. Kävi ilmi, että pakastevihanneksissa saattoi olla ravintoaineita jopa paremmin tallella kuin pitkään varastoiduissa käsittelemättömissä kasviksissa.
Keittämisellä ei ole merkitystä terveellisyyden kannalta ja paistaminen vaikutti hyvin vähän enemmän kuin keittäminen.
Minulle tämä oli hyödyllinen uutinen, koska olen vältellyt pakastekasvisten käyttöä. Enpä tee niin enää. Ruuanlaitto helpottuu entisestään.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Yrttejä lisää ruokavalioon
Filosofi Maija-Riitta Ollilalta kysyttiin eräässä TV-haastattelussa, mistä hän tietää, että hän ehtii lukea kaiken tarvitsemansa kirjallisuuden ja saavan kaiken tarvitsemansa tiedon. Hänen vastauksensa oli, että hän luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee hänen käsiinsä mm. kirjakaupassa jne. ilman tietoisia ponnisteluja.
Minulla on samanlainen tunne ruokavalion kehittämisen suhteen. Eihän minun tarvitse koota kaikkea mitä ihmiset tarvitsevat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Silti kuvittelen, että omankin ruokavalion parantamisesta mm. visuaalisen ruokapäiväkirjan avulla voi olla hyötyä jollekin muulle tai joillekin muille pitemmällä tähtäimellä. Luotan siihen, että yhteiskehittely tulee ajankohtaiseksi ennen pitkää.
Sitä ennen kerron lisää omista kokemuksistani. Viime aikoina olen saanut paljon tietoa kotimaisten yrttien monipuolisista hyödyistä ja ruveta keräämään lisää tietoa ja resepteja ja myös käyttämään yrttejä enemmän. Ehkäpä oma kasvatuskin onnistuu ennen pitkää. Sitä ennen ja sen lisäksi turvaudun sekä lähikauppojen tarjontaan että yrttien kotimaisten yrittien kasvattajien verkkokauppaan.
Vaikuttaa siltä, että melkein minkä tahansa ruuan makua ja ravintoarvoa voi parantaa yrttien avulla.
Minulla on samanlainen tunne ruokavalion kehittämisen suhteen. Eihän minun tarvitse koota kaikkea mitä ihmiset tarvitsevat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Silti kuvittelen, että omankin ruokavalion parantamisesta mm. visuaalisen ruokapäiväkirjan avulla voi olla hyötyä jollekin muulle tai joillekin muille pitemmällä tähtäimellä. Luotan siihen, että yhteiskehittely tulee ajankohtaiseksi ennen pitkää.
Sitä ennen kerron lisää omista kokemuksistani. Viime aikoina olen saanut paljon tietoa kotimaisten yrttien monipuolisista hyödyistä ja ruveta keräämään lisää tietoa ja resepteja ja myös käyttämään yrttejä enemmän. Ehkäpä oma kasvatuskin onnistuu ennen pitkää. Sitä ennen ja sen lisäksi turvaudun sekä lähikauppojen tarjontaan että yrttien kotimaisten yrittien kasvattajien verkkokauppaan.
Vaikuttaa siltä, että melkein minkä tahansa ruuan makua ja ravintoarvoa voi parantaa yrttien avulla.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Kourallinen pähkinöitä
Ruokavaliossani on edelleenkin paljon parantamisen varaa. Seuraavaksi aion perehtyä manteleiden, pähkinöiden ja siemenien arkiseen käyttöön. Niiden sanotaan olevan tiiviisti pakattua terveysruokaa, koska rasvasta suurin osa on monityydyttämätöntä. Ne sisältävät lisäksi paljon mm. vitamiineja ja mineraaleja, jotka parantavat muistia ja edistävät ikääntymistä hidastavan kasvuhormonin tuotantoa. Tutkittua tietoa on siitä, että pähkinöitä useita annoksia viikottain syövillä naisilla on havaittu olevan lähes puolet alhaisempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin varmistukseksi kannattanee harkita vielä kourallista pähkinöitä, manteleita tai siemeniä. Kalliiksi se ei tule, koska sopiva annos on kourallinen: parikymmentä mantelia, 6-8 parapähkinää tai 1-2 rkl siemeniä. Liikaa syöminen näkyy pian vyötäröllä.
Kaikille pähkinät eivät sovi ja sen huomaa yleensä helposti epämiellyttävästä olosta pähkinöiden syömisen jälkeen. Mm. suolapähkinöissä käytettävä maapähkinä ei oikeastaan ole pähkinä, vaan siemen, joka voi allergisoida voimakkaasti. Sen suhteen tulee olla erityisen varovainen myös siksi, että maapähkinöissä on usein jopa syöpäriskiä kasvattavia homeita, alfatoksiineja.
Suositeltavampia kuin maapähkinät ovat mm. macadamiapähkinät, joita pidetään todellisina superpähkinöinä, laihduttajan ystäviksi kutsutut cashewpähkinät, aineenvaihduntaa nopeuttavat brasilianpähkinät, joiden päivittäiseksi määräksi riittää 2-4, ja huonoa kolesterolia alentavat saksanpähkinät.
Pähkinöiden, mantelien ja siementen lisääminen ruokavalioon on helppoa, joten se onnistunee minultakin. Huhtikuun Sara-lehdessä annetaan mm. seuraavia ohjeita:
Macadamiapähkinöistä voi tehdä tehosekoittimessa pähkinävoita, jota voi syödä vaikkapa omenasiivujen tai täysjyväriisikakun päälle levitettynä.
Mantelilastuja voi lisätä jugurttiin ja muroihin.
Saksanpähkinät maistuvat hyviltä mm. pinaattia, mansikoita ja kanaa sisältävissä salaateissa.
Tomaattikastikkeeseen voi lisätä kuivalla paistinpannulla paahdettuja pinjansiemeniä.
Mineraalien imeytymistä edistävä paahtaminen ja maustaminen tehostaa pähkinöiden ja siemenien terveysvaikutuksia. Noin 2 teelusikkaan öljyä (ohjeessa oli oliiviöljyä, mutta pidän rypsiöljyä vielä parempana) lisätään 1 dl pähkinöitä tai siemeniä ja mausteeksi lisätään vaikka kurkumaa, valkosipulijauhetta tai makeita siemeniä. Mausteeksi voi lisätä vielä ripauksen kanelia ja intiaanisokeria. Paahdetaan rapeiksi uunissa muutamia minuutteja.
Sara-lehden ohjetta Dukkah-mausteseoksen valmistuksesta aion myös pian kokeilla. Siihen tarvitaan
1 dl manteleita
1 dl hasselpähkinöitä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 rkl sokeria
2 tl juustokuminaa
2 tl suolaa
Mantelit, pähkinät ja korianterinsiemenet paahdetaan pannulla ja rouhitaan sitten karheaksi seokseksi. Seuraavaksi paahdetaan pannussa seesaminsiemenet ja yhdistetään ne aiempaan seokseen, lisätään sokeri ja mausteet, sekoitetaan hyvin ja annetaan makujen tasaantua.
Mausteseos sopii salaatteihin. Perinteisesti sitä syödään kastamalla leipää ensin öljyyn ja dippaamalla sitten dukkahiin.
Loppuvatko lääkäreiltä potilaat, jos me ruohonjuuritasolla opimme pitämään parempaa huolta omasta ja läheistemme kunnosta ja terveydestä? Tuskin, mutta näin voi yrittää varmistaa, että hyvään hoitoon on mahdollisuuksia, jos sattuu sairaus tai vamma terveysintoilusta huolimatta. Terveysintoilusta ei voi olla haittaa, vaikka terveysterrorismista onkin. Toivon huomaavani eron niiden välillä myös innostuessani.
Kaikille pähkinät eivät sovi ja sen huomaa yleensä helposti epämiellyttävästä olosta pähkinöiden syömisen jälkeen. Mm. suolapähkinöissä käytettävä maapähkinä ei oikeastaan ole pähkinä, vaan siemen, joka voi allergisoida voimakkaasti. Sen suhteen tulee olla erityisen varovainen myös siksi, että maapähkinöissä on usein jopa syöpäriskiä kasvattavia homeita, alfatoksiineja.
Suositeltavampia kuin maapähkinät ovat mm. macadamiapähkinät, joita pidetään todellisina superpähkinöinä, laihduttajan ystäviksi kutsutut cashewpähkinät, aineenvaihduntaa nopeuttavat brasilianpähkinät, joiden päivittäiseksi määräksi riittää 2-4, ja huonoa kolesterolia alentavat saksanpähkinät.
Pähkinöiden, mantelien ja siementen lisääminen ruokavalioon on helppoa, joten se onnistunee minultakin. Huhtikuun Sara-lehdessä annetaan mm. seuraavia ohjeita:
Macadamiapähkinöistä voi tehdä tehosekoittimessa pähkinävoita, jota voi syödä vaikkapa omenasiivujen tai täysjyväriisikakun päälle levitettynä.
Mantelilastuja voi lisätä jugurttiin ja muroihin.
Saksanpähkinät maistuvat hyviltä mm. pinaattia, mansikoita ja kanaa sisältävissä salaateissa.
Tomaattikastikkeeseen voi lisätä kuivalla paistinpannulla paahdettuja pinjansiemeniä.
Mineraalien imeytymistä edistävä paahtaminen ja maustaminen tehostaa pähkinöiden ja siemenien terveysvaikutuksia. Noin 2 teelusikkaan öljyä (ohjeessa oli oliiviöljyä, mutta pidän rypsiöljyä vielä parempana) lisätään 1 dl pähkinöitä tai siemeniä ja mausteeksi lisätään vaikka kurkumaa, valkosipulijauhetta tai makeita siemeniä. Mausteeksi voi lisätä vielä ripauksen kanelia ja intiaanisokeria. Paahdetaan rapeiksi uunissa muutamia minuutteja.
Sara-lehden ohjetta Dukkah-mausteseoksen valmistuksesta aion myös pian kokeilla. Siihen tarvitaan
1 dl manteleita
1 dl hasselpähkinöitä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 rkl sokeria
2 tl juustokuminaa
2 tl suolaa
Mantelit, pähkinät ja korianterinsiemenet paahdetaan pannulla ja rouhitaan sitten karheaksi seokseksi. Seuraavaksi paahdetaan pannussa seesaminsiemenet ja yhdistetään ne aiempaan seokseen, lisätään sokeri ja mausteet, sekoitetaan hyvin ja annetaan makujen tasaantua.
Mausteseos sopii salaatteihin. Perinteisesti sitä syödään kastamalla leipää ensin öljyyn ja dippaamalla sitten dukkahiin.
Loppuvatko lääkäreiltä potilaat, jos me ruohonjuuritasolla opimme pitämään parempaa huolta omasta ja läheistemme kunnosta ja terveydestä? Tuskin, mutta näin voi yrittää varmistaa, että hyvään hoitoon on mahdollisuuksia, jos sattuu sairaus tai vamma terveysintoilusta huolimatta. Terveysintoilusta ei voi olla haittaa, vaikka terveysterrorismista onkin. Toivon huomaavani eron niiden välillä myös innostuessani.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Lisämotivaatiota
Lisämotivaatiota visuaalisen ruokapäiväkirjan pitämiseen on tullut useammalta taholta. Yksi oli ruokakuvapäiväkirjan (joksi toimittaja oli sen nimennyt) hyväksyminen Hyvä Terveys-lehden huhtikuun numeroon kevennysvinkki-palstalle. Vaikka lyhyt juttu on todella vain pieni vinkki eikä siihen mahtunut perusteluja, se näyttää parantaneen yhteistyökumppanien saamisen mahdollisuutta. Lisämotivaatiota antoi myös ensimmäisen kuvakirjan tekeminen ruokapäiväkirjastani. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraava kooste voisi olla jo hieman parempi kuin tämä harjoituskappale.
Terveellisemmän ruuan ja elintapatottumusten kohentamiseen on helppo löytää inspiraatiota lehdistä ja mediasta yleensä. Mm. uusimmassa Kotivinkissä kerrotaan diabeteksestä salakavalana kansantautina, jota jo puolen miljoonan suomalaisen arvellaan sairastavan tietoisesti tai tietämättään. Kansantaloudellistakin merkitystä tällä on, kun jo 15 prosenttia terveydenhoitomenoista menee diabeteksen hoitoon.
Geneettiselle perimälle (arviolta kolmanneksella) emme voi mitään, mutta useimmat voivat kuitenkin valinnoillaan ehkäistä tai ainakin viivyttää taudin puhkeamista. Lehdessä annetaan hyviä ohjeita suojautumiseen, joihin kuuluu mm. maltilla laihduttaminen tavoitteena oma normaalipaino, joka voi vaihdella huomattavasti samankin pituisilla ihmisillä, ja ruuan monipuolisuus. Toinen erityisen tärkeä ohje mielestäni on sukuun tutustuminen, koska ainakin vanhempien vaikutus tiedetään. Hankalinta diabeteksen torjunnassa sanotaan olevan sen pitkään kestävä oireettomuus. Minunkin äitini joi aikoinaan jaffaa janoonsa vuosia ennen tutkimuksiin menoa, jolloin veren sokeriarvo olikin jo 30! Vielä hankalampi hoitaa ja lopulta kohtalokas oli liitännäissairautena tullut sepelvaltimotauti.
Vaikka vastustan ikärasismia, minua kuitenkin motivoi kasvava tietämys siitä, miten voi edistää 'tervettä ikääntymistä', joka tilastojen mukaan on mahdollista n. 40 %:lle, ehkä suuremmallekin osalle ihmisiä tulevaisuudessa, jos pidämme aivoistamme ja kropastamme parempaa huolta kuin meitä aiemmat sukupolvet. (Hätävale-emävale-tilasto.) Keinoihin kuuluvat mm. ruokavalio, liikunta ja sosiaaliset suhteet, jotka ovat erityisen tärkeitä aivotoiminnankin kannalta, koska ne vaativat taitojen kehittämistä.
Ruokavaliosta valokuvauksen voisi laajentaa myös kuntoiluun ja sosiaalisten suhteiden kehittämiseen. On kiinnostavaa nähdä miten käy. Kokeilu sinänsä on palkitsevaa. Kun Harry Potter-kirjojen kirjoittajalta J.K. Rawlingilta kysyttiin elämänasennetta TV-haastattelussa, mieleeni jäi hänen vastauksensa: "I'm a trier." I couldn't agree with her more.
Terveellisemmän ruuan ja elintapatottumusten kohentamiseen on helppo löytää inspiraatiota lehdistä ja mediasta yleensä. Mm. uusimmassa Kotivinkissä kerrotaan diabeteksestä salakavalana kansantautina, jota jo puolen miljoonan suomalaisen arvellaan sairastavan tietoisesti tai tietämättään. Kansantaloudellistakin merkitystä tällä on, kun jo 15 prosenttia terveydenhoitomenoista menee diabeteksen hoitoon.
Geneettiselle perimälle (arviolta kolmanneksella) emme voi mitään, mutta useimmat voivat kuitenkin valinnoillaan ehkäistä tai ainakin viivyttää taudin puhkeamista. Lehdessä annetaan hyviä ohjeita suojautumiseen, joihin kuuluu mm. maltilla laihduttaminen tavoitteena oma normaalipaino, joka voi vaihdella huomattavasti samankin pituisilla ihmisillä, ja ruuan monipuolisuus. Toinen erityisen tärkeä ohje mielestäni on sukuun tutustuminen, koska ainakin vanhempien vaikutus tiedetään. Hankalinta diabeteksen torjunnassa sanotaan olevan sen pitkään kestävä oireettomuus. Minunkin äitini joi aikoinaan jaffaa janoonsa vuosia ennen tutkimuksiin menoa, jolloin veren sokeriarvo olikin jo 30! Vielä hankalampi hoitaa ja lopulta kohtalokas oli liitännäissairautena tullut sepelvaltimotauti.
Vaikka vastustan ikärasismia, minua kuitenkin motivoi kasvava tietämys siitä, miten voi edistää 'tervettä ikääntymistä', joka tilastojen mukaan on mahdollista n. 40 %:lle, ehkä suuremmallekin osalle ihmisiä tulevaisuudessa, jos pidämme aivoistamme ja kropastamme parempaa huolta kuin meitä aiemmat sukupolvet. (Hätävale-emävale-tilasto.) Keinoihin kuuluvat mm. ruokavalio, liikunta ja sosiaaliset suhteet, jotka ovat erityisen tärkeitä aivotoiminnankin kannalta, koska ne vaativat taitojen kehittämistä.
Ruokavaliosta valokuvauksen voisi laajentaa myös kuntoiluun ja sosiaalisten suhteiden kehittämiseen. On kiinnostavaa nähdä miten käy. Kokeilu sinänsä on palkitsevaa. Kun Harry Potter-kirjojen kirjoittajalta J.K. Rawlingilta kysyttiin elämänasennetta TV-haastattelussa, mieleeni jäi hänen vastauksensa: "I'm a trier." I couldn't agree with her more.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Painonhallinnan onnistuminen
Suurimmalle osalle laihduttajista painonpudotus ei ole suurin ongelma, vaan jojoilu tai ongelmakohdat kehossa, joihin painonpudotus ei tunnu vaikuttavan. Huhtikuun Evita-lehti esittelee lukuisia menetelmiä laihduttamisen tehostamiseksi ongelmakohdista: Hypoxi, Eximia, LPG-lipomassage, SmartLipo & rasvaimu, Siluetti Body Shape ja lyhyesti myös menetelmiä painonhallinnan epäonnistumisen syiden selvittämiseen: hypnoosi, kuppaus, NLP, shiatsu, ratkaisukeskeinen psykoterapia, kehopsykoterapia, aarrekartta, lymfaterapia, colonic-hoito, Rosen-menetelmä ja akupunktio.
Lisäisin näihin logoterapian, joka on lähellä ratkaisukeskeisen psykoterapian menetelmää, mutta kuitenkin ratkaisevasti erilainen. Logoterapiassa ei keskitytä ratkaisun löytämiseen vaan uudenlaisen tarkoituksen löytämiseen, tässä tapauksessa tarkoituksen löytämiseen, ei laihduttamiseen, vaan pysyvään elämäntapojen muutokseen, jonka jälkeen uudenlaisella toiminnalla on mahdollisuus onnistua.
Minulle jatkuvasti kehittyvä visuaalinen ruokapäiväkirja osa uudenlaista toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole ainoastaan painonhallinta ja oma hyvinvointini vaan pitemmällä tähtäimellä mahdollisuus auttaa myös muita heidän oman hyvän elämänsä löytämisessä.
Lisäisin näihin logoterapian, joka on lähellä ratkaisukeskeisen psykoterapian menetelmää, mutta kuitenkin ratkaisevasti erilainen. Logoterapiassa ei keskitytä ratkaisun löytämiseen vaan uudenlaisen tarkoituksen löytämiseen, tässä tapauksessa tarkoituksen löytämiseen, ei laihduttamiseen, vaan pysyvään elämäntapojen muutokseen, jonka jälkeen uudenlaisella toiminnalla on mahdollisuus onnistua.
Minulle jatkuvasti kehittyvä visuaalinen ruokapäiväkirja osa uudenlaista toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole ainoastaan painonhallinta ja oma hyvinvointini vaan pitemmällä tähtäimellä mahdollisuus auttaa myös muita heidän oman hyvän elämänsä löytämisessä.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Marjoja lisää Marjalle
Visuaalinen ruokapäiväkirja on tuonut jo muutamia muutoksia ruokavaliooni ja jatkossa todennäköisesti tuo paljon lisää. Yksi muutos on kotimaisten marjojen lisääminen päivittäiseen ruokavaliooni.
Sain virikkeen kuopiolaisen Taisto Taskisen kirjoituksesta Hesarissa 17.3. Kirjoituksessaan hän vastaa professorien Erikson, Rissanen ja Niskanen samalla palstalla pari päivää aiemmin julkaistuun mielipiteeseen, jonka mukaan vain varakkailla diabeetikoilla on mahdollisuus valita parhaat lääkkeet, koska ne maksavat noin 5 euroa päivässä eivätkä nämä lääkkeet kuulu Kela-korvattaviin. Arvoisat professorit jättävät kuitenkin huomiotta tärkeimmän 'hoitomuodon', ehkäisemisen. Tyypin 2 diabeteksen kuten monen muunkin sairauden ehkäiseminen on helppoa: kohtuullinen liikunta, ylipainon välttäminen ja terveellinen ravinto.
Meidän suvussamme tyypin 2 diabetes on tullut kaikkien vanhemmiten lihoneiden naispuolisten jäsenten 'kohtaloksi', joten ei ole epäilystä siitä, ettenkö minäkin onnistuisi tätä sairautta ennen pitkää hankkimaan, ellen kiinnitä paljon huomiota elintapoihini. Visuaalinen ruokapäiväkirja auttaa osaltaan kehittämään ruokavaliotani. Nyt siihen tulee sisältymään pari sataa grammaa kotimaisia marjoja päivässä. Marjat maksavat pari euroa päivässä ja, jos kerään niitä itse kesällä, niin vieläkin vähemmän.
Marjojen päiväittäisestä käytöstä on äskettäin tehty Turun yliopistossa tutkimus, jonka tulosten mukaan kotimaisten marjojen syönti mm. lyhentää vyötä, alentaa verenpainetta ja ainakin myöhentää ellei kokonaan estä tyypin 2 diabeteksen puhkeamista.
Ei ole vaikea päättää, kumpaa syön mielummin, pillereitä vai marjoja. Ehkä nimikin on enne minun tapauksessani - toinen nimeni on Marja. Olisin aina halunnut toiseksi nimekseni Maria (kun olen tuntenut olevani liian usein Martan roolissa). Nyt Marja tuntuu ihan hyvältä eikä Marttoihinkaan liittyminen olisi enää vastenmielistä, kun alan vähitellen ymmärtää Marttojen hyviä puolia paremmin.
Sain virikkeen kuopiolaisen Taisto Taskisen kirjoituksesta Hesarissa 17.3. Kirjoituksessaan hän vastaa professorien Erikson, Rissanen ja Niskanen samalla palstalla pari päivää aiemmin julkaistuun mielipiteeseen, jonka mukaan vain varakkailla diabeetikoilla on mahdollisuus valita parhaat lääkkeet, koska ne maksavat noin 5 euroa päivässä eivätkä nämä lääkkeet kuulu Kela-korvattaviin. Arvoisat professorit jättävät kuitenkin huomiotta tärkeimmän 'hoitomuodon', ehkäisemisen. Tyypin 2 diabeteksen kuten monen muunkin sairauden ehkäiseminen on helppoa: kohtuullinen liikunta, ylipainon välttäminen ja terveellinen ravinto.
Meidän suvussamme tyypin 2 diabetes on tullut kaikkien vanhemmiten lihoneiden naispuolisten jäsenten 'kohtaloksi', joten ei ole epäilystä siitä, ettenkö minäkin onnistuisi tätä sairautta ennen pitkää hankkimaan, ellen kiinnitä paljon huomiota elintapoihini. Visuaalinen ruokapäiväkirja auttaa osaltaan kehittämään ruokavaliotani. Nyt siihen tulee sisältymään pari sataa grammaa kotimaisia marjoja päivässä. Marjat maksavat pari euroa päivässä ja, jos kerään niitä itse kesällä, niin vieläkin vähemmän.
Marjojen päiväittäisestä käytöstä on äskettäin tehty Turun yliopistossa tutkimus, jonka tulosten mukaan kotimaisten marjojen syönti mm. lyhentää vyötä, alentaa verenpainetta ja ainakin myöhentää ellei kokonaan estä tyypin 2 diabeteksen puhkeamista.
Ei ole vaikea päättää, kumpaa syön mielummin, pillereitä vai marjoja. Ehkä nimikin on enne minun tapauksessani - toinen nimeni on Marja. Olisin aina halunnut toiseksi nimekseni Maria (kun olen tuntenut olevani liian usein Martan roolissa). Nyt Marja tuntuu ihan hyvältä eikä Marttoihinkaan liittyminen olisi enää vastenmielistä, kun alan vähitellen ymmärtää Marttojen hyviä puolia paremmin.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Old habits die hard.
Tuli taas kerran todistettua, ettei vanhoista tottumuksista ole helppoa päästä eroon. Olin 3 päivää matkoilla Helsingissä enkä tullut ottaneeksi kuvia aterioistani kuin 2 kertaa. Mietin, miksi näin kävi. Suurin syy lienee epäsäännöllinen ja epätavallinenkin ruokailu, kun en huolehtinut siitä, mitä söin yhtä hyvin kuin kotioloissa. Vaikka pyrin terveellisyyteen, jäin kauaksi tavoitteestani. Mitä tästä voi oppia?
Ensinnäkin voin alkaa tehdä uudenlaisia 'tuliaiskasseja'. Voin viedä kyläpaikkaan ja myös omaan käyttööni kasseja, joihin pakkaan erityisen terveellisiksi havaittuja ruoka-aineita, vaikkapa nämä 6: punaviini (pieni pullo riittää, kalaa (vakuumissa tai säilykkeenä), manteleita, valkosipuleita (lasipurkissa), kasviksia ja hedelmiä sesongin mukaan ja tummaa suklaata.
Pienet eväskassit omaan käyttöön voivat myös olla hyödyllisiä. Näin varmistan, että matkalle on helppo ottaa eväitä mukaan, jolloin ei sorru niin helposti herkuttelemaan epäterveellisesti. Tosin olen huomannut, että 2 kuukauden ateriakuvaukset ovat jo tuottaneet sen tuloksen, ettei kovin epäterveellinen ruoka edes houkuttele. Mm. rasvaisia leivonnaisia ei ole tehnyt lainkaan mieli. Tumma suklaa sen sijaan maistuu hyvältä.
Ehkä voisin keksiä jonkin helpommin matkoille soveltuvan kuvaustavan, jolloin kuvaaminen ei jäisi kokonaan. Kun sisällytän samaan kuvaan jotain matkoilla koettua ja nähtyä, kuvaaminen kiinnostaa enemmän.
Ruokareseptikassit tulevat olemaan hyödyllisiä. Niihin tulee myös koottua omakohtaisesti kokeiltuja ja hyviksi havaittuja reseptejä. Reseptejä on kiva kerätä nyt kun on riittävän selvä tavoite mielessä. Mm. viime matkalla Helsinkiin vieressäni istui junassa kotimaisten yrttien kasvattaja, jolta sain uusia virikkeitä. On kiinnostavaa katsoa, mitä tästä kehittyy.
Nyt suunnittelen, että jatkan aterioideni kuvaamista ainakin vuoden. Ruokavalion parantaminen ei voi olla lyhyen tähtäimen projekti. Repsahdukset ovat luonnollisesti sallittuja eikä niitä edes voi välttää, koska tiukkapipoisuudessa ei ole järkeä. Repsahdukset kuten muutkin erehdykset voivat olla myös hyödyllisiä. Niistä voi saada mm. uusia ideoita tuotekehittelyyn. Ehkä tätä projektia - tai prosessia - voi verrata laihduttamiseen, vaikka se ei olekaan tavoitteenani, koska minulle suunnilleen saman painon säilyttäminen on tärkeintä. Kaikille muutosprosesseille on ominaista, etteivät ne suju suoraviivaisesti, vaan mutkittelevat ja välillä on palattava takaisinpäin ennen kuin matka jatkuu. Ilman niitä matkanteko olisi yksitoikkoista. Tove Jansonin sanoin: "Elämä on epävarmaa ja juuri siksi niin ihanaa."
Ensinnäkin voin alkaa tehdä uudenlaisia 'tuliaiskasseja'. Voin viedä kyläpaikkaan ja myös omaan käyttööni kasseja, joihin pakkaan erityisen terveellisiksi havaittuja ruoka-aineita, vaikkapa nämä 6: punaviini (pieni pullo riittää, kalaa (vakuumissa tai säilykkeenä), manteleita, valkosipuleita (lasipurkissa), kasviksia ja hedelmiä sesongin mukaan ja tummaa suklaata.
Pienet eväskassit omaan käyttöön voivat myös olla hyödyllisiä. Näin varmistan, että matkalle on helppo ottaa eväitä mukaan, jolloin ei sorru niin helposti herkuttelemaan epäterveellisesti. Tosin olen huomannut, että 2 kuukauden ateriakuvaukset ovat jo tuottaneet sen tuloksen, ettei kovin epäterveellinen ruoka edes houkuttele. Mm. rasvaisia leivonnaisia ei ole tehnyt lainkaan mieli. Tumma suklaa sen sijaan maistuu hyvältä.
Ehkä voisin keksiä jonkin helpommin matkoille soveltuvan kuvaustavan, jolloin kuvaaminen ei jäisi kokonaan. Kun sisällytän samaan kuvaan jotain matkoilla koettua ja nähtyä, kuvaaminen kiinnostaa enemmän.
Ruokareseptikassit tulevat olemaan hyödyllisiä. Niihin tulee myös koottua omakohtaisesti kokeiltuja ja hyviksi havaittuja reseptejä. Reseptejä on kiva kerätä nyt kun on riittävän selvä tavoite mielessä. Mm. viime matkalla Helsinkiin vieressäni istui junassa kotimaisten yrttien kasvattaja, jolta sain uusia virikkeitä. On kiinnostavaa katsoa, mitä tästä kehittyy.
Nyt suunnittelen, että jatkan aterioideni kuvaamista ainakin vuoden. Ruokavalion parantaminen ei voi olla lyhyen tähtäimen projekti. Repsahdukset ovat luonnollisesti sallittuja eikä niitä edes voi välttää, koska tiukkapipoisuudessa ei ole järkeä. Repsahdukset kuten muutkin erehdykset voivat olla myös hyödyllisiä. Niistä voi saada mm. uusia ideoita tuotekehittelyyn. Ehkä tätä projektia - tai prosessia - voi verrata laihduttamiseen, vaikka se ei olekaan tavoitteenani, koska minulle suunnilleen saman painon säilyttäminen on tärkeintä. Kaikille muutosprosesseille on ominaista, etteivät ne suju suoraviivaisesti, vaan mutkittelevat ja välillä on palattava takaisinpäin ennen kuin matka jatkuu. Ilman niitä matkanteko olisi yksitoikkoista. Tove Jansonin sanoin: "Elämä on epävarmaa ja juuri siksi niin ihanaa."
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Ruokareseptikokoelman uusinta
Olen huomannut, että naiseksi, jolla on varsin iso ruokareseptikokoelma, laitan melko yksitoikkoista ruokaa. On siis aiheellista uusia kokoelmani. Samalla kun uusin sen painotan ruoka-aineita, joiden terveellisyydestä on tutkittua tietoa. On helppo aloittaa nk. Itämeren ruokavaliosta täydennettynä muutamilla Välimeren ruokavalion ruoka-aineilla. Ruoka-aineita, joiden käyttöä pyrin suosimaan, ovat
rypsiöljy
ruis ja muut kokojyväviljat
kirjolohi, silakka, siika, ahven, kuha, muikku, katkaravut
kananmuna
peruna ja pasta
hedelmät ja marjat
punaviini (tulisi rajoittaa lasilliseen päivässä)
piimä, jugurtti, maito
porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, sipuli, valkosipuli
lehtiselleri
tomaatti, paprika
sienet
kaalit, erityisesti parsakaali
herne, pavut, linssit
mantelit, pähkinät, siemenet, leseet
lehtisalaatti, persilja, tilli, rosmariini, oregano
pinaatti, nokkonen
tumma suklaa
Oho. Tulipa listaan aika monta ruoka-ainetta, joita olen käyttänyt harvoin. Saa nähdä miten kauan respeptikokoelmani tekeminen toimivammaksi kestää. Uskon, että visuaalinen ruokapäiväkirja on siinä hyvänä apuna.
rypsiöljy
ruis ja muut kokojyväviljat
kirjolohi, silakka, siika, ahven, kuha, muikku, katkaravut
kananmuna
peruna ja pasta
hedelmät ja marjat
punaviini (tulisi rajoittaa lasilliseen päivässä)
piimä, jugurtti, maito
porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, sipuli, valkosipuli
lehtiselleri
tomaatti, paprika
sienet
kaalit, erityisesti parsakaali
herne, pavut, linssit
mantelit, pähkinät, siemenet, leseet
lehtisalaatti, persilja, tilli, rosmariini, oregano
pinaatti, nokkonen
tumma suklaa
Oho. Tulipa listaan aika monta ruoka-ainetta, joita olen käyttänyt harvoin. Saa nähdä miten kauan respeptikokoelmani tekeminen toimivammaksi kestää. Uskon, että visuaalinen ruokapäiväkirja on siinä hyvänä apuna.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Tutkittua tietoa ruoka-aineista - "moniateria"
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat syynä joka toisen suomalaisen kuolemaan ja brittiläisen Medical Journal-lehden julkaiseman raportin mukaan tutkijat ovat huomanneet, että syömällä heidän listaansa kokoamiaan ruoka-aineita voisi estää 75 prosenttia näistä kuolemista. Tutkijat kutsuvat tätä "moniateriaksi", joka voisi olla vastaisku monipillereille, joita on ehdotettu ehkäisemään sydänsairauksia. Erityisen miellyttävää tässä ruoka-ainelistassa ovat edulliset kustannukset ja turvallisuus hyvän maun lisäksi.
Listan ruoka-aineita on tutkittu tutkimuksessa, johon osallistui 5209 asukasta Farminghamissa USA:ssa vuosina 1948 - 1951, jonka jälkeen seurantatutkimus kesti 46 vuotta. Tutkimusta pidetään maailman pisimpänä sydänsairauksien ja ruoka-aineiden tutkimuksena. Listassa olivat seuraavat kuusi ruoka-ainetta tai ruoka-aineryhmää:
- punaviini
- rasvainen kala
- kasvikset ja hedelmät
- valkosipuli
- tumma suklaa
- mantelit
Päivittäisen punaviinilasillisen todettiin olevan tehokkain sydänsairauksien torjumisessa. On kuitenkin tärkeää, ettei annoksen kokoa kasvateta. Tutkijat suosittelevat noin 100 grammaa kalaa kahdesta neljään kertaan viikossa, noin 100 grammaa tummaa suklaata, 400 grammaa kasviksia ja hedelmiä, noin 3 grammaa valkosipulia ja 70 grammaa manteleita päivittäin.
Listan ruoka-aineet eivät ole kalliita, mikä tekee suositusten noudattamisen mahdolliseksi myös vähävaraisille. Erityisen terveellisten ruoka-aineiden listaan voidaan lisätä mm. rypsiöljy, jonka on todettu olevan vielä oliiviöljyä terveellisempää, salkopavut, tee, soijapavut, tomaatit, kauraleseet ja kokojyvävilja. Puolen tunnin kävely aterian jälkeen lisäisi vielä terveysvaikutuksia.
Farminghamin tutkimuksen perusteella tutkijat arvioivat, että tämän ruokavalion noudattaminen pidentäisi miesten elinajanodotetta kuudella vuodella ja lisäksi antaisi keskimäärin noin yhdeksän lisävuotta ilman sydänvaivoja. Naiset sen sijaan hyötyisivät hieman vähemmän, koska heillä sydänsairaudet eivät ole aivan niin yleisiä kuin miehillä.
Listan ruoka-aineita on tutkittu tutkimuksessa, johon osallistui 5209 asukasta Farminghamissa USA:ssa vuosina 1948 - 1951, jonka jälkeen seurantatutkimus kesti 46 vuotta. Tutkimusta pidetään maailman pisimpänä sydänsairauksien ja ruoka-aineiden tutkimuksena. Listassa olivat seuraavat kuusi ruoka-ainetta tai ruoka-aineryhmää:
- punaviini
- rasvainen kala
- kasvikset ja hedelmät
- valkosipuli
- tumma suklaa
- mantelit
Päivittäisen punaviinilasillisen todettiin olevan tehokkain sydänsairauksien torjumisessa. On kuitenkin tärkeää, ettei annoksen kokoa kasvateta. Tutkijat suosittelevat noin 100 grammaa kalaa kahdesta neljään kertaan viikossa, noin 100 grammaa tummaa suklaata, 400 grammaa kasviksia ja hedelmiä, noin 3 grammaa valkosipulia ja 70 grammaa manteleita päivittäin.
Listan ruoka-aineet eivät ole kalliita, mikä tekee suositusten noudattamisen mahdolliseksi myös vähävaraisille. Erityisen terveellisten ruoka-aineiden listaan voidaan lisätä mm. rypsiöljy, jonka on todettu olevan vielä oliiviöljyä terveellisempää, salkopavut, tee, soijapavut, tomaatit, kauraleseet ja kokojyvävilja. Puolen tunnin kävely aterian jälkeen lisäisi vielä terveysvaikutuksia.
Farminghamin tutkimuksen perusteella tutkijat arvioivat, että tämän ruokavalion noudattaminen pidentäisi miesten elinajanodotetta kuudella vuodella ja lisäksi antaisi keskimäärin noin yhdeksän lisävuotta ilman sydänvaivoja. Naiset sen sijaan hyötyisivät hieman vähemmän, koska heillä sydänsairaudet eivät ole aivan niin yleisiä kuin miehillä.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Mistä idea tuli?
Ideoiden synty on usein mysteeri, monien asioiden summa, mikä pätee myös visuaalisen ruokapäiväkirjani ideaan. Olin ollut kiinnostunut ruoka-aineiden terveellisyydestä ja koonnut niistä tietoa ensiksi itseäni ja läheisinäni varten ja välillisesti muidenkin jossain muodossa hyödynnettäväksi. Olin myös ostanut nk. ateriamallilautasen, johon on kuvattu, mitä 'ihanteellinen' ateria sisältää. Eräänä päivänä olin ottamassa kuvaa uudesta nk. sisustuskorutuotteesta, lautasen alle asetettavasta tabletista, kun mieleeni juolahti, että voisin lisätä kuvaan aterian, jota olin parhaillaan laittamassa. Otettuani kuvan huomasin, että aterioiden kuvaamista olisi mukava jatkaa. Niin syntyi idea visuaalisen ruokapäiväkirjan pitämisestä, jota on nyt jatkunut pari kuukautta. Vielä en ole kyllästynyt, koska olen huomannut kuvaamisen itselleni hyödylliseksi tavaksi parantaa ruokavaliotani ja myös siksi, että päiväkirjaan liittyviä ideoita on alkanut tulla lisää. Kuvassa on yksi ateriani, joka sisältää erityisen terveellisiä ruoka-aineita: rasvaista kalaa (lohta), manteleita, valkosipulia, useammanlaisia kasviksia ja vihanneksia, tummaa suklaata ja gefiluspiimää. Lasillinen punaviiniä lisäisi terveellisyyttä, mutta koska terveellinen määrä on todella pieni, juon viinin mielummin iltaisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)