perjantai 23. huhtikuuta 2010

D-vitamiinin merkityksestä

Viime aikoina on monissa lehdissä ollut tietoa D-vitamiinin aiemmin uskottua paljon suuremmasta merkityksestä. Tiedolla ei kuitenkaan liene ollut paljon vaikutusta, kun tottumuksia ei ole helppoa muuttaa. Siksi tietoa on yritettävä välittää yhä uudelleen samalla kun tutkimuksia jatketaan. Tutkimusta D-vitamiinin vaikutuksista on tehty mm. Kuopion yliopistossa, jonka kolmen terveystieteilijän suosituksista kerrotaan Savon Sanomissa 22.4.10 (Aulikki Elo).



D-vitamiini on itse asiassa hormoni, jota muodostuu ihossa ja saadaan auringonvalon lisäksi erityisesti maitotuotteista ja kalasta. Riittävä saanti on perinteisesti yhdistetty kalsiumin ja luuston aiheenvaihduntaan. Uusien tutkimusten mukaan vaikutukset ovat paljon laajemmat, mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin, MS-tautiin, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen jne. Vain pieni osa mm. Kuopion seudun väestöstä saa riittävästi D-vitamiinia.



Lehden tietoisku olisi hyvä saada kaikkien tietoon:

- D-vitamiinin saanti vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan.

- Puutos aiheuttaa aikuisilla luun pehmenemistä, lapsilla riisitautia.

- Liikasaannin raja on korkea. Se näkyisi huonovointisuutena ja erilaisina yleisoireina, ehkä munuaiskivinä.

- Niukka D-vitamiinimäärä haittaa sokeriaineenvaihduntaa ja johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen.



Olen usein miettinyt, mikä on erityisesti tummaihoisten maahanmuuttajien tilanne D-vitamiinin saannin suhteen. Entä tummaihoisten naisten tilanne, jotka joutuvat kesäisinkin suojautumaan erilaisten huntujen alle? Olettaisin, että tumma iho vaatii vielä enemmän D-vitamiinia, koska olen saanut sellaisen käsityksen, että ihon vaaleneminen on johtunut juuri sopeutumisesta niukempaan auringonvalon määrään.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Uutta tutkimustietoa kasviksista

Minulla ja varmaan monella muullakin on ollut käsitys, että kasvikset olisi hyvä syödä mahdollisimman vähän käsiteltyinä. Siksi oli kiinnostavaa lukea Kuopion yliopistossa tehdystä aiempien tutkimustulosten analyysistä, jonka mukaan kuumentaminen voi jopa lisätä terveellisyyttä kuten esim. ketsupissa. Tutkija Sari Voutilaisen mukaan valmistus ei merkittävästi vaikuta terveyttä edistäviin ainesosiin. Herkimmin reagoivat C-vitamiini ja folaatti, mutta nekin vain vähän.

Myös pakastekasviksia kannattaa käyttää. Niiden oikea säilytys ei paljoa vähentänyt ravintoarvoja vielä vuodenkaan säilytyksen jälkeen. Kävi ilmi, että pakastevihanneksissa saattoi olla ravintoaineita jopa paremmin tallella kuin pitkään varastoiduissa käsittelemättömissä kasviksissa.

Keittämisellä ei ole merkitystä terveellisyyden kannalta ja paistaminen vaikutti hyvin vähän enemmän kuin keittäminen.

Minulle tämä oli hyödyllinen uutinen, koska olen vältellyt pakastekasvisten käyttöä. Enpä tee niin enää. Ruuanlaitto helpottuu entisestään.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Yrttejä lisää ruokavalioon

Filosofi Maija-Riitta Ollilalta kysyttiin eräässä TV-haastattelussa, mistä hän tietää, että hän ehtii lukea kaiken tarvitsemansa kirjallisuuden ja saavan kaiken tarvitsemansa tiedon. Hänen vastauksensa oli, että hän luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee hänen käsiinsä mm. kirjakaupassa jne. ilman tietoisia ponnisteluja.

Minulla on samanlainen tunne ruokavalion kehittämisen suhteen. Eihän minun tarvitse koota kaikkea mitä ihmiset tarvitsevat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Silti kuvittelen, että omankin ruokavalion parantamisesta mm. visuaalisen ruokapäiväkirjan avulla voi olla hyötyä jollekin muulle tai joillekin muille pitemmällä tähtäimellä. Luotan siihen, että yhteiskehittely tulee ajankohtaiseksi ennen pitkää.

Sitä ennen kerron lisää omista kokemuksistani. Viime aikoina olen saanut paljon tietoa kotimaisten yrttien monipuolisista hyödyistä ja ruveta keräämään lisää tietoa ja resepteja ja myös käyttämään yrttejä enemmän. Ehkäpä oma kasvatuskin onnistuu ennen pitkää. Sitä ennen ja sen lisäksi turvaudun sekä lähikauppojen tarjontaan että yrttien kotimaisten yrittien kasvattajien verkkokauppaan.

Vaikuttaa siltä, että melkein minkä tahansa ruuan makua ja ravintoarvoa voi parantaa yrttien avulla.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Kourallinen pähkinöitä

Ruokavaliossani on edelleenkin paljon parantamisen varaa. Seuraavaksi aion perehtyä manteleiden, pähkinöiden ja siemenien arkiseen käyttöön. Niiden sanotaan olevan tiiviisti pakattua terveysruokaa, koska rasvasta suurin osa on monityydyttämätöntä. Ne sisältävät lisäksi paljon mm. vitamiineja ja mineraaleja, jotka parantavat muistia ja edistävät ikääntymistä hidastavan kasvuhormonin tuotantoa. Tutkittua tietoa on siitä, että pähkinöitä useita annoksia viikottain syövillä naisilla on havaittu olevan lähes puolet alhaisempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin varmistukseksi kannattanee harkita vielä kourallista pähkinöitä, manteleita tai siemeniä. Kalliiksi se ei tule, koska sopiva annos on kourallinen: parikymmentä mantelia, 6-8 parapähkinää tai 1-2 rkl siemeniä. Liikaa syöminen näkyy pian vyötäröllä.

Kaikille pähkinät eivät sovi ja sen huomaa yleensä helposti epämiellyttävästä olosta pähkinöiden syömisen jälkeen. Mm. suolapähkinöissä käytettävä maapähkinä ei oikeastaan ole pähkinä, vaan siemen, joka voi allergisoida voimakkaasti. Sen suhteen tulee olla erityisen varovainen myös siksi, että maapähkinöissä on usein jopa syöpäriskiä kasvattavia homeita, alfatoksiineja.
Suositeltavampia kuin maapähkinät ovat mm. macadamiapähkinät, joita pidetään todellisina superpähkinöinä, laihduttajan ystäviksi kutsutut cashewpähkinät, aineenvaihduntaa nopeuttavat brasilianpähkinät, joiden päivittäiseksi määräksi riittää 2-4, ja huonoa kolesterolia alentavat saksanpähkinät.

Pähkinöiden, mantelien ja siementen lisääminen ruokavalioon on helppoa, joten se onnistunee minultakin. Huhtikuun Sara-lehdessä annetaan mm. seuraavia ohjeita:
Macadamiapähkinöistä voi tehdä tehosekoittimessa pähkinävoita, jota voi syödä vaikkapa omenasiivujen tai täysjyväriisikakun päälle levitettynä.
Mantelilastuja voi lisätä jugurttiin ja muroihin.
Saksanpähkinät maistuvat hyviltä mm. pinaattia, mansikoita ja kanaa sisältävissä salaateissa.
Tomaattikastikkeeseen voi lisätä kuivalla paistinpannulla paahdettuja pinjansiemeniä.

Mineraalien imeytymistä edistävä paahtaminen ja maustaminen tehostaa pähkinöiden ja siemenien terveysvaikutuksia. Noin 2 teelusikkaan öljyä (ohjeessa oli oliiviöljyä, mutta pidän rypsiöljyä vielä parempana) lisätään 1 dl pähkinöitä tai siemeniä ja mausteeksi lisätään vaikka kurkumaa, valkosipulijauhetta tai makeita siemeniä. Mausteeksi voi lisätä vielä ripauksen kanelia ja intiaanisokeria. Paahdetaan rapeiksi uunissa muutamia minuutteja.

Sara-lehden ohjetta Dukkah-mausteseoksen valmistuksesta aion myös pian kokeilla. Siihen tarvitaan
1 dl manteleita
1 dl hasselpähkinöitä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 rkl sokeria
2 tl juustokuminaa
2 tl suolaa
Mantelit, pähkinät ja korianterinsiemenet paahdetaan pannulla ja rouhitaan sitten karheaksi seokseksi. Seuraavaksi paahdetaan pannussa seesaminsiemenet ja yhdistetään ne aiempaan seokseen, lisätään sokeri ja mausteet, sekoitetaan hyvin ja annetaan makujen tasaantua.
Mausteseos sopii salaatteihin. Perinteisesti sitä syödään kastamalla leipää ensin öljyyn ja dippaamalla sitten dukkahiin.

Loppuvatko lääkäreiltä potilaat, jos me ruohonjuuritasolla opimme pitämään parempaa huolta omasta ja läheistemme kunnosta ja terveydestä? Tuskin, mutta näin voi yrittää varmistaa, että hyvään hoitoon on mahdollisuuksia, jos sattuu sairaus tai vamma terveysintoilusta huolimatta. Terveysintoilusta ei voi olla haittaa, vaikka terveysterrorismista onkin. Toivon huomaavani eron niiden välillä myös innostuessani.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Lisämotivaatiota

Lisämotivaatiota visuaalisen ruokapäiväkirjan pitämiseen on tullut useammalta taholta. Yksi oli ruokakuvapäiväkirjan (joksi toimittaja oli sen nimennyt) hyväksyminen Hyvä Terveys-lehden huhtikuun numeroon kevennysvinkki-palstalle. Vaikka lyhyt juttu on todella vain pieni vinkki eikä siihen mahtunut perusteluja, se näyttää parantaneen yhteistyökumppanien saamisen mahdollisuutta. Lisämotivaatiota antoi myös ensimmäisen kuvakirjan tekeminen ruokapäiväkirjastani. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraava kooste voisi olla jo hieman parempi kuin tämä harjoituskappale.

Terveellisemmän ruuan ja elintapatottumusten kohentamiseen on helppo löytää inspiraatiota lehdistä ja mediasta yleensä. Mm. uusimmassa Kotivinkissä kerrotaan diabeteksestä salakavalana kansantautina, jota jo puolen miljoonan suomalaisen arvellaan sairastavan tietoisesti tai tietämättään. Kansantaloudellistakin merkitystä tällä on, kun jo 15 prosenttia terveydenhoitomenoista menee diabeteksen hoitoon.

Geneettiselle perimälle (arviolta kolmanneksella) emme voi mitään, mutta useimmat voivat kuitenkin valinnoillaan ehkäistä tai ainakin viivyttää taudin puhkeamista. Lehdessä annetaan hyviä ohjeita suojautumiseen, joihin kuuluu mm. maltilla laihduttaminen tavoitteena oma normaalipaino, joka voi vaihdella huomattavasti samankin pituisilla ihmisillä, ja ruuan monipuolisuus. Toinen erityisen tärkeä ohje mielestäni on sukuun tutustuminen, koska ainakin vanhempien vaikutus tiedetään. Hankalinta diabeteksen torjunnassa sanotaan olevan sen pitkään kestävä oireettomuus. Minunkin äitini joi aikoinaan jaffaa janoonsa vuosia ennen tutkimuksiin menoa, jolloin veren sokeriarvo olikin jo 30! Vielä hankalampi hoitaa ja lopulta kohtalokas oli liitännäissairautena tullut sepelvaltimotauti.

Vaikka vastustan ikärasismia, minua kuitenkin motivoi kasvava tietämys siitä, miten voi edistää 'tervettä ikääntymistä', joka tilastojen mukaan on mahdollista n. 40 %:lle, ehkä suuremmallekin osalle ihmisiä tulevaisuudessa, jos pidämme aivoistamme ja kropastamme parempaa huolta kuin meitä aiemmat sukupolvet. (Hätävale-emävale-tilasto.) Keinoihin kuuluvat mm. ruokavalio, liikunta ja sosiaaliset suhteet, jotka ovat erityisen tärkeitä aivotoiminnankin kannalta, koska ne vaativat taitojen kehittämistä.

Ruokavaliosta valokuvauksen voisi laajentaa myös kuntoiluun ja sosiaalisten suhteiden kehittämiseen. On kiinnostavaa nähdä miten käy. Kokeilu sinänsä on palkitsevaa. Kun Harry Potter-kirjojen kirjoittajalta J.K. Rawlingilta kysyttiin elämänasennetta TV-haastattelussa, mieleeni jäi hänen vastauksensa: "I'm a trier." I couldn't agree with her more.