Old habits die hard.

Tuli taas kerran todistettua, ettei vanhoista tottumuksista ole helppoa päästä eroon. Olin 3 päivää matkoilla Helsingissä enkä tullut ottaneeksi kuvia aterioistani kuin 2 kertaa. Mietin, miksi näin kävi. Suurin syy lienee epäsäännöllinen ja epätavallinenkin ruokailu, kun en huolehtinut siitä, mitä söin yhtä hyvin kuin kotioloissa. Vaikka pyrin terveellisyyteen, jäin kauaksi tavoitteestani. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin voin alkaa tehdä uudenlaisia 'tuliaiskasseja'. Voin viedä kyläpaikkaan ja myös omaan käyttööni kasseja, joihin pakkaan erityisen terveellisiksi havaittuja ruoka-aineita, vaikkapa nämä 6: punaviini (pieni pullo riittää, kalaa (vakuumissa tai säilykkeenä), manteleita, valkosipuleita (lasipurkissa), kasviksia ja hedelmiä sesongin mukaan ja tummaa suklaata.

Pienet eväskassit omaan käyttöön voivat myös olla hyödyllisiä. Näin varmistan, että matkalle on helppo ottaa eväitä mukaan, jolloin ei sorru niin helposti herkuttelemaan epäterveellisesti. Tosin olen huomannut, että 2 kuukauden ateriakuvaukset ovat jo tuottaneet sen tuloksen, ettei kovin epäterveellinen ruoka edes houkuttele. Mm. rasvaisia leivonnaisia ei ole tehnyt lainkaan mieli. Tumma suklaa sen sijaan maistuu hyvältä.

Ehkä voisin keksiä jonkin helpommin matkoille soveltuvan kuvaustavan, jolloin kuvaaminen ei jäisi kokonaan. Kun sisällytän samaan kuvaan jotain matkoilla koettua ja nähtyä, kuvaaminen kiinnostaa enemmän.

Ruokareseptikassit tulevat olemaan hyödyllisiä. Niihin tulee myös koottua omakohtaisesti kokeiltuja ja hyviksi havaittuja reseptejä. Reseptejä on kiva kerätä nyt kun on riittävän selvä tavoite mielessä. Mm. viime matkalla Helsinkiin vieressäni istui junassa kotimaisten yrttien kasvattaja, jolta sain uusia virikkeitä. On kiinnostavaa katsoa, mitä tästä kehittyy.

Nyt suunnittelen, että jatkan aterioideni kuvaamista ainakin vuoden. Ruokavalion parantaminen ei voi olla lyhyen tähtäimen projekti. Repsahdukset ovat luonnollisesti sallittuja eikä niitä edes voi välttää, koska tiukkapipoisuudessa ei ole järkeä. Repsahdukset kuten muutkin erehdykset voivat olla myös hyödyllisiä. Niistä voi saada mm. uusia ideoita tuotekehittelyyn. Ehkä tätä projektia - tai prosessia - voi verrata laihduttamiseen, vaikka se ei olekaan tavoitteenani, koska minulle suunnilleen saman painon säilyttäminen on tärkeintä. Kaikille muutosprosesseille on ominaista, etteivät ne suju suoraviivaisesti, vaan mutkittelevat ja välillä on palattava takaisinpäin ennen kuin matka jatkuu. Ilman niitä matkanteko olisi yksitoikkoista. Tove Jansonin sanoin: "Elämä on epävarmaa ja juuri siksi niin ihanaa."